Huotarinen, Vilja-Tuulia: Tytöt

Tytöt ovat karanneet.

                     He kävelevät päät pystyssä

rantaan, heidän hansikkaansa ovat valkeat

valmiiksi muotoillut lupaukset,

                joista he yli kaiken haluavat vapaiksi.

Yli kaiken he tahtovat rypistää

sinisen kalvon joka viettelee

kävelemään vetten päällä.

                         Tytöt tietävät mitä on tehtävä

kun horisontti näkyy.

Tytöt ilmoitetaan kadonneiksi, nuoruus menetetyksi 

                            He nauravat päin kasvoja,

tarttuvat paljain käsin hohtavaan kankaaseen

ja puhkovat saksilla silmänreiät sen läpi,

rikkovat pinnan heijastuksen, täydellisen ihon.

*Runot kirjasta “Sakset kädessä ei saa juosta”