Huotarinen, Vilja-Tuulia: [When the others rush through the thickets] ([Kun muut ryskivät tiheikköjen läpi] in English)

Kun muut ryskivät tiheikköjen läpi

kullanruskea lehmä seuraa minua pienten puiden välistä,

ei poikkea polulta. Holly Golightly on ikiaikaista heimoa, kapea ja kevyt,

joskus pelkään että se menee ukkosen mukana, unohtuu sateeseen,

ottaa myrskyn hentojen lapaluidensa päälle pelkästä lähimmäisenrakkaudesta.

Kun se katoaa suolle, sumusta nousee kutsuhuuto, suovillan seasta

lehmän toiveikas laulu, sen luottamus minuun ei hellitä hetkeksikään.

Holly seuraa hyräillen, kiertää kanssani jokaisen mutkan

kohti kotia, näin se tahtoo, siihen se on tehty, en tiedä miksi itken.

* Runot kirjasta “Iloisen lehmän runot”

When the others rush through the thickets

the golden-brown cow follows me through the small trees,

doesn’t leave the path. Holly Golightly’s from an ancient breed, thin and light,

sometimes I fear she’ll go with the thunder, be forgotten in the rain,

take the storm on top of her fragile shoulder blades out of sheer sibling-love.

When she disappears into the swamp, her call rises out of the fog, from the cotton grass

the hopeful song of a cow, her trust in me never fails for a moment.

Holly follows humming, comes round every bend with me towards home.

that’s what she wants, that’s what she’s made for, I don’t know why I’m crying.

* Poem from a book “Poems of a happy cow”