Huotarinen, Vilja-Tuulia: [Niin paljon on puhuttu meidän itsemurhistamme]

Niin paljon on puhuttu meidän itsemurhistamme,

kirkuvista junista ja metallin mausta suussa,

että ajattelen hetken elämää.

Että me istumme vintin portailla,

että meillä on kapeat nilkat jotka heiluvat

edestakaisin, vinot viisarit.

Rintojen päälle varisee kevätlunta.

Olkapäillä kultaisten kiharoiden paino,

sädekehä. Lupaukset jotka täytetään

myöhemmin piripintaan.

Rappusissa on rikkinäinen lamppu joka roihahtaa

kerran toisensa jälkeen. Lempeästi kuin pedot

tartumme toistemme käsiin, otamme vastaan

lieviä shokkeja, sähköjohdon kautta.

Silmät syttyvät täyteen unta.

Kipu ja onni eivät päästä etäälle.

Silmät syttyvät täyteen unta.

*Runot kirjasta “Sakset kädessä ei saa juosta”