Huotarinen, Vilja-Tuulia: [Painan kämmeneni esiäidin kättä vasten]

Painan kämmeneni esiäidin kättä vasten. Ristit, painaumat, rypyt.

Suvun rosoinen tarina.

Seisomme asfaltin kaistaleella, joutomaan asukit,

niittyleinikit. Voikukat. Maitohorsmat ja muut rikkaruohot.

Olan yli heitetyt linnut. Mykät kivet.

Portinpieleen pilaantuneet marjat. Reikäiset enkelit.

Muistan ajan jolloin meillä vielä oli siivet

mutta ei vapautta, vain lentämisen pakko

meillä oli jatkuvan muuton, hakkaavan sydämen pakko.

Tähänkö voisi pysähtyä, kun on vapaus valita.

Esiäidin sieraimet värisevät

Mansikan läpi tihkuu sormien valo.

* Runot kirjasta “Naisen paikka”