Emo neuvoi poikoansa,
vanhin vaivansa näköä
kuin kuki sukimojansa,
itse ilmoin luomiansa.
Noin kuulin emon sanovan,
vaimon vanhan lausuvaksi:
"Poikueni, nuorempani,
lapseni, vakavampani,
jos tahot talohon naia,
tuoa miniän minulle,
ellös pyytäkö pyhänä,
tieltä kirkko kihlaelko.
Silloin porsaski punainen
ja sika'i silkki päässä.
Jalkavaimotki pahimmat
kirkkotiellä kiirehiksen,
sinisukkahan siroksen,
punapaulahan paneksen,
pää on silkkihin siottu,
hiukset pantu palmikolle.
Arkena parempi aika;
silloin naios, poikueni!
Ota olkihuonehesta,
riusanvarresta valitse,
kivenpuusta kihlaellos,
joll' on nurin nuttu päällä,
takki valmis tahtomatta,
jonk' on huntu huutehessa,
perä petkelen tomussa,
varsi jauhon valkiassa."
