Kiiskinen, Jyrki: Putoan ylös
Putoan ylös (Finnish)Vain yksi harha-askel heinikkoon, ja sinä putoat hiuksiesi läpi, kuten minä putosin vain yksi väärä sana, ja sinä putoat mustasta aukosta jonka sana teki sanojen väliin. Se iski kielen hajalle, partikkeleiksi et voi enää osoittaa mitään, sormellasi et nahdä tai kuulla.
Olet suu joka syö sanansa, sana joka syö suunsa, nälkäinen suu joka syö omaa poskeaan.
Vain yksi väärä katse, ja sinä putoat vieraaseen maahan, vieras putoaa sinun lävitsesi, kuten minä putosin maailman reunalta ja putoan yhä.
Näen näkyjä, surullisia kasvoja mustuvia lampaita ja kivettyviä lehtipuita tiilirakennuksia jotka peittyvät kitkerään savuun. Ihmiset muuttavat kuormineen pois ja vievät kuolleet mukanaan sairaat vievät elävät mukanaan, elävät vievät mukanaan paratiisin.
Muistot valehtelevat, siksi minä putoan äidin kasvojen välissä, putoan hymyä kohti, mutta hymy pakenee loppuun asti.
|