This website is using cookies

We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. If you continue without changing your settings, we'll assume that you are happy to receive all cookies on this website. 

Saarikoski, Pentti: Työnsin lapsenrattaita

Portre of Saarikoski, Pentti

Työnsin lapsenrattaita (Finnish)

Työnsin lapsenrattaita, ratkoin ongelmaa, jota Claude

Simon sanoo kirjailijan ainoaksi ammatilliseksi

ongelmaksi, miten kirjoittaa,

kahvi kiehuu, lapsi huutaa seinän takana,

 

jatkan,

hyvin vähän esineitä,

tai hyvin paljon.

Aurinko paistoi häikäisevästi,

Hämeentiellä tuoksui vastapais-

tettu leipä, Elannon, ajattelin ihmisiä,

jotka ovat samanaikaisesti, mutta eri lailla,

kiihtynyt tajuntani

leikkeli kadun äänistä mielivaltaisia,

merkitseviä

yhdistelmiä.

Sattumanvaraisella ja lainalaisella ei todellakaan ole mitään eroa,

miksi kirjailijan tehtävä,

kuten Simon sanoo,

olisi antaa muoto muodottomalle,

miksi juuri kirjailijan pitäisi olla niin avuton.

Juon kahvia.

Sitten kävelin rauhallisesti, kädet selän takana, en ainoastaan

miettinyt, olin myös miettivän näköinen, miten

kirjoittaa,

miten maksaa laskut, miten suhtautua

erilaisiin väitteisiin,

kevät ilahdutti minua.

Nyt kun vaimoni on ostamassa puserokangasta, panisinko Jarl

Souranderin,

avustavan kaupunginvoudin, joka kuitenkin ulos-

mittaa tästä runosta tulevan palkkion, sellaisenaan

tähän runoon, vai puhuisinko

metafyysisestä epätoivosta, apeista vesistä?

 

Pakettia kantava lippalakkipäinen mies,

tai hississä siivooja

vesiämpäri kädessä, raitiovaunussa ulkotyötä tekevä

nainen jolla on rahapussi taskussa,

näillä on tässä jotakin tekemistä,

tai ei mitään,

seurasin rattaiden erilaista tärinää

erilaisilla kiveyksillä.

En tiedä mitä tapahtuu todella.

Kun olen saanut tämän valmiiksi, käyn ostamassa punaviiniä,

ehkä menemme elokuviin illalla, tai

kapakkaan, mahdollisuuksia ei ole paljon, juon

punaviiniä, kirjoittaen menen en tiedä minne.

Lapsi leikkii helistimellä, ja saattaa olla,

että olen väärässä, arvioinut väärin jonkin tär-

keän etäisyyden, sitä paitsi en ymmärrä historiaa,

enkä että olisi jotenkin arvokasta seisoa

mielipiteittensä takana.

Tapahtumat

seuraavat toisiaan, kuin sykähdykset, astun samaan

virtaan kahdesti, vaikka kolmestikin, en ole sidottu

tottumuksiin enkä muinaisten filo-

sofien väitteisiin.

Tai sitten voisimme taas keittää kahvia ja istua ja rupatella,

ilta kuluisi,

x ja z ovat kiehtovia kirjaimia: Marx,

zodiakki.

Täysikuu valaisee mustia kattoja, moni ihminen tuntee itsensä

yksinäiseksi tänäkin iltana.

Nyt olen elänyt tähän hetkeen asti.



Uploaded byP. T.
Source of the quotationhttp://www.balticsealibrary.info/index

Gyerekkocsit toltam (Hungarian)

Gyerekkocsit toltam, megoldottam a problémát, amely

Claude Simon szavai szerint a költő

egyetlen szakmai feladata: hogyan írjunk,

bugyog a kávé, gyerek kiált a fal túloldalán,

 

folytatom,

olykor kevés a tárgy,

vagy túl sok.

Bénítóan vakít a nap, frissensült kenyér illata szállong

a Hämeentie házai között, rátok

gondolok, emberek, akik egyformák vagytok

és mégis

mind másféleképpen

izgatjátok

érzékeimet.

A véletlenszerű és a kimért közt a különbség jóformán

semmi,

hát mért a költő dolga,

hogy Simon szavaival

formát adjon a formátlannak,

miért éppen a költő legyen ennyire elesett?

Kávét iszom.

Aztán csendesen sétálok, kezem a hátam mögött,

semmire nem gondolok, még ha úgy látszik is,

hogyan írjunk,

hogyan fizessük ki a számlát,

különböző ruhában miképp viselkedjünk,

boldoggá tesz most ez a tavasz.

Most, hogy az asszony blúzanyagot vásárol valahol,

Sourandert kinyírhatnám, igen, a mindig

szolgálatkész végrehajtót, aki

ki fogja számítani mennyit ér ez a vers is,

mennyit fizetnek érte,

ez már a metafizikai kétségbeesés.

 

A micisapkát viselő hordár,

a liftpucoló,

kezében a vödör, a villamoskocsik

takarítóasszonyai,

nekik is van még ehhez valami közük,

a gyerekkocsit figyelem

s a kövek alakzatait.

Nem tudom, mi történik tulajdonképpen.

Alighogy ezt a verset befejeztem, vörösbort vettem

a boltban,

ma este talán moziba megyünk, vagy

kocsmába, nem sok a lehetőség, vörös-

bort iszom, írok és indulok, nem tudom

merre.

A gyerek a csengővel játszik, meglehet,

hogy tévedek, hogy rosszul sejtettem

valamelyik lényeges távolságot, emellett

a történelmet sem ismerem olyan jól

hogy nézetem fejesek szavával

bizonyítsam.

Az események

kergetik egymást mint a szívverések, kétszer

lépek bele ugyanabba a folyóba, néha

többször is, dehát nem köt semmi,

sem szokások, sem félszek, sem hajdani

filozófusok uniformisa.

Vagy főzhetnénk újra a kávét, üldögélnénk,

diskurálnánk,

múlna az este,

az X és a Z megbűvölő betűk: Marxot

és zodiákot jelentenek.

A telihold árnyakat éget a földre, ma este sokan

úgy érzik:

magukra maradtak.

És e perccel az én életem is bezárul.



Uploaded byP. T.
Source of the quotationhttp://irc.sunchat.hu/vers/

minimap