Schrowe, Uno von: Szonett (Sonetti in Hungarian)
Sonetti (Finnish)Hiljaa rauhallisna tuulen henki huokuu, hiljaa lehto hymäjää, lammen tyyni kalvo levähtää, kuikka uinuu,nukkuu perhonenkin.
Hiljaa liristen soi puronenkin, lähde sille virran synnyttää, kyntörastas yksin ystävää kutsuu: kaukaa kuuluu ääni senki.
Pohjoisessa välkkyväinen vyö kaareen kääntyy pitkin taivaan rantaa, päivän tuskin umpeen käydä antaa.
Oi jos aina oisi suvi-yö! Hetkisen se kestää vaan-ja kohta aamun koitto koilisesta ruskottaa.
|
Szonett (Hungarian)A szél lelke halk nyugalmat áraszt, a liget csöndesen mosolyog: tavakban pihenő hold ragyog, alszik a búvár, s a lepke fáradt.
Csöndes a szemérmes csermely hangja, forrás fehérlő fodrán a hab, a távoli mező társat ad: egy rigó magányom elriasztja.
Északon ragyogó égi öv, hatalmas sarlóívszalagja a nap ösvényét eltakarja.
Csak nyarat lehelne, ó, a föld! és várna, várna a pillanatra - parázslik keleten már a köd.
|