Granlund, J. F.: Hazánk (Kotomaamme in Hungarian)

Täällä, Pohjan tähden alla,

on nyt kotomaamme,

mutta tähtein tuolla puolen

toisen kodon saamme.

Täällä on kuin kukkasella

aika lyhyt meillä,

siellä elo loppumaton

niin kuin enkeleillä.

Täällä sydän huokailee ja

itku silmän täyttää;

siellä sydän iloitsee ja

silmä riemun näyttää.

Sinne toivon siivillä jo

sydän pieni lennä!

Siellä kun on kotomaani,

sinne tahdon mennä.

Itt; hol Észak fénye huny ki,

leltünk rá hazánkra,

ott a csillagok homálya

új hazánk kinálja.

Itt, akár egy kis virágnak,

röpke perc az élet,

ott, akár a csillagoknak,

nem ér soha véget.

Itt a szív bús sóhajokkal

s könnyel a szem telve,

ott a szív vigaszt találna,

szem gyönyörre lelne.

Oda messze száll a vágyam,

könnyű, mint a semmi.

Ott, ha meglelem hazámat,

vágyom oda menni.