Huotarinen, Vilja-Tuulia: [I put my hand on a hand of an ancestor mother] ([Painan kämmeneni esiäidin kättä vasten] Angol nyelven)

Painan kämmeneni esiäidin kättä vasten. Ristit, painaumat, rypyt.

Suvun rosoinen tarina.

Seisomme asfaltin kaistaleella, joutomaan asukit,

niittyleinikit. Voikukat. Maitohorsmat ja muut rikkaruohot.

Olan yli heitetyt linnut. Mykät kivet.

Portinpieleen pilaantuneet marjat. Reikäiset enkelit.

Muistan ajan jolloin meillä vielä oli siivet

mutta ei vapautta, vain lentämisen pakko

meillä oli jatkuvan muuton, hakkaavan sydämen pakko.

Tähänkö voisi pysähtyä, kun on vapaus valita.

Esiäidin sieraimet värisevät

Mansikan läpi tihkuu sormien valo.

* Runot kirjasta “Naisen paikka”

I put my hand on a hand of an ancestor mother. All those crosses and wrinkles.

The rough story of the family.

We stand on an edge of an asphalt, inhabitants of a spare land,

buttercups. Dandelions. Rosebay willowherb and other weeds.

Birds thrown over the shoulders. Speechless stones.

Spoilt berries on the doorsteps. Angels with a holes in their back.

I remember the time we had wings

But no freedom, only a force to fly

We had endless migrations, a force of beating hearts

Would you to stop now if it is possible to decide?

Nostrils of an ancestor mother are quivering

Through the flesh of strawberry you can see the light of your fingers.

* Poem from a book “A place where a woman stands”