Harmaja, Saima: Rakas Kuolema

Oi rakas Kuolema,

lastasi muistatko viimein?

Saavutko varjoin hienoin

ja tuoksuvin siimein?

Kättä en nosta,

en sinun työtäsi estä.

En, rakas Kuolema,

uusia tuskia kestä.

Painava vankila

aukaise sieluni mennä.

Untuvasiivin

uupuja nosta ja lennä.

Ó, dúsgazdag Halál,

gondolsz-e szülöttödre még?

Utoléred-e

oltalmaim árnyseregét?

Kezet nem tartok rád,

nem gátolom dolgaidat.

Nem, te dús Halál,

elvesznék újabb kín alatt.

Fullasztó börtönöm,

testem, lelkemnek tár irányt.

Fáradt pihe

száll el a messze menny iránt.