Holappa, Pentti: House at night (Talossa yöllä in English)

Mannerlaatta jännittää selkäänsä koko yön,
talo parkaisee ja paiskaa ikkunat auki,
ullakolta pursuaa lintujen parvi, on kuu.
Olen kävelyllä koirani kanssa, pysähdymme.
Jostain armosta meitä ei kosketa kauhu.
Emme kuule edes jyrinää, kun kannatinpylväs
luhistuu taivaanholvin alta.

All night long the continental plateau
stretches its back, the house screeches
and flings the windows wide, a flock of birds
flashes from the attic. There's a moon.
I'm walking with my dog, we stop.
Somehow, mercifully, fear's not touching us.
We don’t hear the merest rumble when a buttress
crumbles under the vault of heaven.