Huotarinen, Vilja-Tuulia: [Anne kastetaan Prinsessaksi...]

Anne kastetaan Prinsessaksi mutta hallitseminen on vaikeaa.

Kesällä Prinsessa A karkaa kolmen sonnin kanssa metsään,

hullu heinäkuu, ei niitä saa kiinni kukaan, niillä on vakoojia ja maja puussa.

Syksyllä naapuri ilmoittaa: Teidän lehmänne pää on ladon ovessa,

siihen se on juossut, ei pääse eteen eikä taakse.

Se on Prinsessa A: lle muutoksen paikka.

Myöhempinä vuosinaan se työskentelee kehitysyhteistyön parissa

ja taistelee maamiinoja vastaan. Prinsessa A oppii vilkuttamaan

punaisella matolla katse syttyy, sammuu, katoaa, syttyy taas,

valolle arka villimansikan tuoksu, väistämätön ja vaarassa.

* Runot kirjasta “Iloisen lehmän runot”

Anne je postala princesa, ampak vladanje je garaško delo.

Poleti Princesa A pobegne v gozd s tremi biki,

nori julij, nihče jih ne more ujeti, imajo vohune in hišico na drevesu.

Jeseni sosed reče: vaša krava se je z glavo zagozdila v vrata skednja,

stekla je noter, zdaj pa ne more ne naprej ne nazaj.

Za Princeso A je to sprememba kraja.

Naslednja leta deluje na področju razvojnega sodelovanja

in se bori proti kopenskim minam. Princesa A se uči mahati

na rdeči preprogi, njen pogled se prižge, ugasne, izgine, spet prižge,

vonj po divjih jagodah, občutljiv na svetlobo, neizbežen in ogrožen.