Huotarinen, Vilja-Tuulia: [Kuningattaren selkä oli valkoinen kuin ensilumi...]
[Kuningattaren selkä oli valkoinen kuin ensilumi...] (Finnish)Kuningattaren selkä oli valkoinen kuin ensilumi, tähdet hehkuivat otsassa ja lavoissa. Putoan polvilleni kaipuusta. Se mikä minut nostaa on Kuningattaren käsky, säälimätön ja siksi täynnä lohtua. Kun Kuningatar antaa maitoa puhutaan elämänjanosta, siitä mitä ei voi hallita:
ILO! ILO! ILO! Sitä mitä ei voi käskeä voi pyytää ILO! ILO! ILO! Sitä mitä ei voi kätkeä täytyy pyytää lisää, jaksaakseen
Kuningattaren ääni kaikuu tyhjässä navetassa läpi aikojen ajetun kellokkaan kutsu, minä menen vaikka seinien läpi jos se on hyvä joka minua johtaa.
* Runot kirjasta “Iloisen lehmän runot”
|
[Kraljičnin hrbet je bil bel kot sneg] (Sloven)Kraljičnin hrbet je bil bel kot sneg, zvezde so ji svetile na čelo in pleča. Hrepeneč padem na kolena. Dvigne me Kraljičnin ukaz, neusmiljen in zatorej poln utehe. Ko Kraljična daje mleko, se pogovarjava o lakoti po življenju, česar ne moremo nadzorovati:
RADOST! RADOST! RADOST! Česar ne moreš ukazati, za to lahko prosiš RADOST! RADOST! RADOST! Česar ne moreš skriti za to moraš prositi še večkrat, da lahko greš naprej
Kraljičin glas odmeva v praznem hlevu klic krave vodnice, hiteče skoz stoletja, šla bom še skozi zid, če je to, kar me vodi, dobro.
|