Huotarinen, Vilja-Tuulia: Dívky (Tytöt in Czech)

Tytöt ovat karanneet.

                     He kävelevät päät pystyssä

rantaan, heidän hansikkaansa ovat valkeat

valmiiksi muotoillut lupaukset,

                joista he yli kaiken haluavat vapaiksi.

Yli kaiken he tahtovat rypistää

sinisen kalvon joka viettelee

kävelemään vetten päällä.

                         Tytöt tietävät mitä on tehtävä

kun horisontti näkyy.

Tytöt ilmoitetaan kadonneiksi, nuoruus menetetyksi 

                            He nauravat päin kasvoja,

tarttuvat paljain käsin hohtavaan kankaaseen

ja puhkovat saksilla silmänreiät sen läpi,

rikkovat pinnan heijastuksen, täydellisen ihon.

*Runot kirjasta “Sakset kädessä ei saa juosta”

Dívky utekly.

        Tvrdohlavé, jdou

k pobřeží, jejich rukavice jsou bílé

jako dříve fomulované sliby od nichž

se chtějí osvobodit, více něž cokoli jiného.

Více než cokoli jiného chtějí zmačkat

modré hedvání které je vábí

chodit po vodě.

        Dívky vědí, co je třeba udělat

když uvidí své limity.

Dívky cosi ztratily, jejich mládí se vytratilo.

        Vysmívají se lidem do obličejů,

s obnaženýma rukama se chytají lesknoucí se látky

a stříhají do ní díry, do perfektní kůže

odraz povrchu se rozbíjí.