Kailas, Uuno: Diadalének (Riemulaulu in Hungarian)

Ja katso, eräänä päivänä, kun

minun tuli niin vaikea olla,

minä avasin vanhan Raamatun.

Minun oli niin vaikea olla.

Ja ne kertoivat lehdet keltaiset

tarun, säilyvän ajasta aikaan.

oli tulta ne suuret kirjaimet,

ne loistavat ajasta aikaan.

Sillä pätsiin pantu palamaan

oli kolme pyhää miestä.

Ja ne lauloivat riemulauluaan,

ne kolme pyhää miestä.

Tulen halki he kävivät, voittajat,

ei kajonnut liekki heihin.

He riemulaulua lauloivat,

eikä liekki kajonnut heihin.

Olin lukenut muutaman lauseen, kun

minun tuli niin autuas olla.

Minä suljin sen vanhan Raamatun.

Minun oli niin autuas olla.

Egyik borongós, szürke délután

nagyon nehéz gond nyomta lelkem.

Elővevém hát régi Bibliám,

mert nagy, nehéz gond nyomta lelkem.

Elmondtanak a sárguló lapok

egy szép regét a messze múltból.

A vén betűk izzón ragyogtak ott,

amint regéltek messze múltból.

...Tüzes kemence - mondták - fűtve volt,

s három szentet belévetének.

S a három férfi boldogan dalolt,

kit a kohóba bévetének.

Lángok közén lépdelve szabadon,

nem égeté meg a tűz őket.

Diadalének zengett ajkukon,

s a tűz nem égeté meg őket...

Pár mondatot alig betűztem át,

egyszerre könnyü lett a lelkem.

Becsuktam hát a régi Bibliát.

Immár oly könnyü volt a lelkem!