Manninen, Otto: A lány (Maaliskuussa in Hungarian)

Kuin itse aamu maaliskuun,

mi päilyi päällä hankein,

hän saapui säihkyss´ aamunsuun,

kun astuin mielin ankein.

Kujeili kutri vallaton,

kimalsi kuuran kiteet.

Siit´ asti sitonehet on

mua sikkihienot siteet.

Hän väikkyi luo, hän väikkyi pois,

kuin juomen hohtopilveen.

Käy vuodet, on kuin elo ois

vain välkett´ unten ilveen.

Mint március friss reggele,

mely hókéregre lángol,

úgy jött felém, fénnyel tele

s én néztem, néma vándor.

Táncolt, repült a lenge fürt,

dér szikrázott remegve.

Akkor selyemhurok feszült

lábamra és kezemre.

Lengett tovább... Intett nekem

a felhőfátylon át még.

Igy volt. Azóta életem

álom, tündéri játék.