Rekola, Mirkka: Aina katsoin

Keinuu järvi, keinuu metsä,

horsmankukat, sinipunervat

keinuvat pään päällä,

tyynnyttelevät päivät.

Huojuvalla savulla,

heinänkorkuisella käsialalla

niin kuin lapsi

kirjoittaa tämä maa minulle.

Hintál a tó, hintál az erdő,

füzikék lila virágai

hintáznak a fejem fölött,

csitítgató napok.

Lengedező füsttel,

fűmagas, szálkás kézírással

ahogy egy gyermek

ír, ez a föld nekem.