Tämä huone on keltainen ja kirkas, tytöllä
sateenvarjo, varjossa tähdet. Taivaanvatsa valuu
sinistä verta ja säkenöi, mikä on puhdasta, sanoo
tyttö, on haavoja täynnä. Hän on katsonut taivaalle
koko päivän. Katsonut miten norsu muuttuu
pantteriksi ja hajoaa, miten kirkkaat kalat lipuvat
lämmintä merta. Miten linnut synnyttävät siipensä,
ja menettävät ne. Rakkaiden kasvot vaeltavat
jättiläisinä, jokainen rakkaus. Miten kuvat
vaeltavat, muistista taivaantaululle ja takaisin.
Miten rakkaus on aina kehystä vailla. Tyttö on
katsonut taivaalle koko päivän, katsonut kunnes
mikään ei vaikuta sattumalta enää.
