Susiluoto, Saila: The rooms of water (Veden huoneet in English)

Talo romahtaa kun tuuli murtaa vettä sen

huoneisiin. Sen luut kilahtavat poikki, kivet

ölisevät veteen, nostavat pohjasta hiekkaisen

sumun. Huoneet painuvat kasaan, romahtavat

toinen toisensa sisään. Tytöt rämpivät

veneeseen, hiukset vettä valuen, he muuttuvat

ääniksi, sydämen jyskeeksi, verenkierron

jyliseväksi kohinaksi, se ei erotu veteen

putoavan talon ryskeestä enää, äänet romahtavat

kuten huoneet, toinen toisensa sisään. Tyttö

sanoo: me pelastumme kyllä, ei kahta ilman

kolmatta, yksi kaikkien puolesta, kaikki yhden

takia, vain yksi kerros pinnalla.

The house collapses when the wind breaks water

into its rooms. Its bones tinkle in two, the stones

swirl into the water, raise a sandy mist from the

bottom. The rooms sink into a heap, collapse, one

inside the other. The girls flounder into the boat,

their hair dripping with water, they turn into sound,

the heart's thumping, the circulation's booming roar,

it can no longer be distinguished from the clatter of

the house as it falls into the water, the sounds

collapse like the rooms, one inside the other. A girl

says: we'll certainly be rescued, no two without

three, one for all, all for one, just one layer on the

surface.