Koskenniemi, V. A.: Chant du soir au bord de la mer (Iltalaulu merellä Francia nyelven)

Olen seurannut tähteä monta, monta,

olen pyrkinyt moneen satamaan,

olen kokenut kaipuuta pohjatonta,

olen kokenut onnen – unessa vaan,

olen kyntänyt kuohuista, kylmää merta,

olen harhannut usvaista ulappaa -

ah, kaikki tähdet pettävät kerta

ja kaikki ulapat upottaa!

Minä katselen aallon tummaa phjaa

ja hyrskyä harjalla aallokon -

vain meri ja myrsky mun purttani ohjaa

ja kaikki tähdet sokeat on.

Ylt' ympäri rauhaton ulappa pauhaa

ja lepoa vailla mun rintani lyö.

Oi tähti, tähti, ken tiedät rauhaa,

sua eikö jo ylleni sytytä yö?

J'ai suivi tant d’étoiles, tant d’étoiles,

j'ai désiré de nombreux ports,

j'ai ressenti désir sans bornes,

et le bonheur, dans le sommeil,

j'ai sillonné la mer froide, écumante,

je me suis perdu au large brumeux -

Ah, toutes les étoiles trompent, un jour,

et les horizons nous submergent !

Je regarde le fond sombre de l'onde

la crête de la vague déferlant -

la mer et la tempête m'ont mené

et les étoiles sont aveugles.

L’horizon pesant est sans paix

et mon cœur bat sans repos.

Etoile, étoile, toi qui connais le repos,

ne peux-tu allumer la nuit ?