Saaritsa, Pentti: Nyt

Minä riisuudun, en jaksa enää.
Pudotan päältäni vanhat huoneet ja kuutamot.
Pudotan päältäni monta ovea ja matkaa,
pudotan keväitä, sen kevään jona
lehdet jo varhain kohahtivat puihin
ja sen toisen kevään, tummemman,
ja sen toisen, tummemman.

Hampaat kalisten riisun yltäni meren,
riisun kaarnalaivat ja lapsuuteni
viimeisen himmeän purjeen.

Olen alaston.
Mutta sinä olet yhä siinä.

I'll undress, I can do no more

I'll let the old rooms and moonlight fall off my back

I'll let many doors and journeys fall

I peel off springs

the spring when leaves grew early on trees

and the other spring, the darker

and the other, the darker still

I take off the sea while my teeth are chattering

I undress myself of boats made of bark

and my childhood¦s last, dim sail

I am naked

but you are still here